Jokaisella meistä on tarina, joka muokkaa meitä ja ajatuksiamme.

Haluan jakaa omani, koska se on Surunpolun sydän ja syy siihen, miksi haluan kulkea rinnallasi - lempeästi ilman kiirettä.

Olen Marjaana, matemaattisten aineiden opettaja ja 5 lapsen äiti. Olen aina halunnut olla äiti, mahdollistaa lapsilleni ydinperheen ja hyvän elämän. Oma lapsuuteni oli rikkinäinen ja sitä en omilleni halunnut. Vuonna 2007 elämä näytti vihdoin mahtavalta, unelmalta. Olimme ostaneet omakotitalon, jota laajensimme ja remontoimme. Odotin viidettä lastamme, jonka oli määrä syntyä parin kuukauden sisällä. Elämää varjosti äitini rintasyöpä, mutta uskoin hänen selviytyvän voittajana. Yhtenä keväisenä iltapäivänä kaikki muuttui - mieheni tuli töistä kotiin ja pian näin hänet makaamassa sinisenä maassa. Ambulanssi tuli ja syyksi paljastui aortan repeämä. Mieheni selvisi leikkauksesta ja oli pirteä seuraavana päivänä. Illalla hän kuitenkin tuupertui keuhkoveritulpan seurauksena ja menehtyi seuraavana päivänä. Maailmani romahti – elin täydellisessä sumussa. Tuntui, että minulta vietiin kerralla kaikki.

Äitini oli tukenani ja auttoi. Hänen syöpänsä kuitenkin uusiutui entistä pahempana ja hän menehtyi 4 vuoden kuluttua.

Tässä kohtaa elämää ajattelin, että meille ei voi enää tapahtua mitään pahaa, koska olemme jo kokeneet ihan liikaa. Kuinka paljon ajattelinkin lasten kokemia menetyksiä ja surua – tuntui, että se sattui koko olemukseen.Saimme kuitenkin iloa elämään pienen pojanpojan muodossa. Oi, miten suloinen hän olikaan- ja on edelleen. Uskoin, että me selviämme sittenkin. 

Kaksi vuotta sitten vanhin poikani menehtyi syöpään, jota vastaan oli taistellut 3 pitkää ja kivuliasta vuotta – samalla huolehtien pienestä pojastaan, minun ainoasta lapsenlapsestani. Miksi – oi miksi! Lasten ei kuulu lähteä täältä ennen vanhempiaan, eihän!Olen uinut niin syvissä vesissä tässä elämässä, aina jotenkin sieltä noussut lähemmäs maan pintaa. Mutta en voi todellakaan sanoa, että elämä olisi enää ennallaan.  Elämme ja koitamme nauttia jokaisesta hetkestä - syvemmin kuin ennen.

Omat arvoni ovat muuttuneet ja suuri osa ennen niin tärkeistä asioista tuntuu täysin merkityksettömiltä. 

Surunpolun synty

Surunpolku on syntynyt omista kokemuksista ja halusta luoda toivoa surun keskelle

Haluan auttaa sinua surussasi ja kertoa, että et ole yksin! Jaan sinulle kaikki keinot elämästä ja surusta selviytymiseen – ne, mitkä minua ovat auttaneet. Kerron sinulle, että tulee vielä se päivä, jolloin et itke koko ajan ja löydät pieniä ilon asioita.

Opit rakentamaan elämäsi uudelleen sinun ja surusi näköiseksi. Haluan olla tässä matkassa rinnallasi ja tarjota sinulle paikan, jossa saa hengittää ja tulla kuulluksi.